Ruletti strategiat

RulettiStrategiatTällä sivulla otamme käsittelyyn ruletti strategiat. Lähes mitä tahansa suosittua peliä tai urheilua varten on kehitetty erilaisia pelityylejä, joita kutsutaan tavallisesti strategioiksi.

Strategia on yhtä kuin pelaamisen tapa, jossa otetaan huomioon pelikohteena olevan pelin tärkeimmät eroavuudet muihin peleihin verrattuna. Lisäksi mukaan lisätään aina pelistrategian kehittäjän tai pelaajan oma näkökulma siitä, miten peliä pitäisi lähestyä.

Myös ruletista on keksitty vuosien varrella useita erilaisia strategioita, jotka vaihtelevat erityisesti sen mukaan, mikä niiden päätavoite on. Kun pelaaja sisäistää oman pelityylinsä ja sen päätavoitteen, joka pelaamiseen liittyy, on oman strategian valinta helppoa myös rulettirullalle.

Jos esimerkiksi oma pelityyli on aikaisemmin keskittynyt voittojen ja jännityksen maksimointiin ja hyvin riskipitoiseen pelaamiseen, kannattaa valita sellainen rulettistrategia, jonka panostustyylinä on panostaa mahdollisimman paljon mahdollisimman pienen kierrosmäärän aikana.

Toisaalta taas, jos olet peliluonteeltasi lämminhermoisempi yksilö, joka ei välttämättä tykkää ottaa suuria riskejä, kannattaa valita pienemmän riskin rulettistrategia.


Kokeile ruletti strategioita nettikasinoilla

Sija
Casino
Bonus
Arvosana
Siirry
1
100% bonus 200€ asti + 30 ilmaiskierrosta Sweet Bonanzaan
2
100 kierrätysvapaata ilmaiskierrosta | Brite pikakasino
3
Zimpler pikakasino | Loistavat kampanjat ja uskollisuusohjelma
4
200 kierrätysvapaata ilmaiskierrosta | Zimpler pikakasino
5
100% (non sticky bonus) 300€ asti + 100 spinniä
6
100% Non Sticky Bonus 300€ asti + 100 spinniä & 20 spinniä ilmaiseksi.Säännöt & ehdot
7
200 kierrätysvapaata ilmaiskierrosta + 5€ ilmaiseksi live-kasinolleSäännöt & ehdot
8
100% bonus 100€ asti + 100 kierrätysvapaata ilmaiskierrosta
9
100% bonus 300€ asti rekisteröityville pelaajille tai pelaa ilman bonuksia pikanaSäännöt & ehdot
10
450% (no-sticky) bonuspaketti + 250 spinniä
11
100% bonus aina 200€ asti
12
100% (no-sticky bonus) 500€ asti + 100 spinniä

Parhaat strategiat rulettiin

Lähes kaikki rulettistrategiat perustuvat muutamaan perusasiaan, jotka ovat panoksen koko ja pelitapa hävityn tai voitetun kierroksen jälkeen. Joillekin pelaajille toki riittää strategiaksi vain se, että pitää panoksensa lähtökohtaisesti samana voittavista tai häviävistä kierroksista huolimatta.

Parhaat ja suosituimmat rulettistrategiat ovat tällä tavalla erilaisia variaatioita toisistaan, muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. Ehkä maailman suosituimpana rulettistrategiana voidaan pitää Martingalea ja tämän vastastrategiaa eli Reverse Martingalea, jota kutsutaan myös Anti-Martingaleksi.

Itse asiassa kyseessä on laaja joukko strategioita, joita eri uhkapeleihin on kehitetty, mutta toki rulettipeliin tehty Martingale on jalostunut vuosien varrella erityisesti kyseiseen peliin sopivaksi.

Martingalen ja Anti-Martingalen lisäksi muita, hienoilla ranskalaisilla nimillä varustettuja rulettistrategioita ovat Labouchère, Fibonacci ja D’Alembert. Seuraavaksi keskitymme näihin strategioihin hieman tarkemmin.

Martingale

Martingale-tekniikat tunnetaan ruletin lisäksi laajemmin lähes kaikissa uhkapeleissä ja vedonlyönnissä, ja niillä on pitkät perinteet etenkin eurooppalaisessa uhkapelaamisessa jo 1700-luvulta.

Martingale-strategioiksi kutsutaankin siis yleisesti erilaisia strategioita, joissa vedonlyöntiä, kuten kolikonheittoa, harjoittava pelaaja tekee ratkaisunsa seuraavan kierroksen panoksen suhteen edellisen kierroksen tuloksen perusteella.

Rulettiin tavallinen Martingale-strategia on hyvin yksinkertainen. Pelaajan pelatessa rulettia, voi hän lähtökohtaisesti joko voittaa tai hävitä pelikierroksen.

Rulettia voidaan pelata joko valitsemalla vaihtoehdoiksi musta ja punainen, pieni tai suuri luku tai parillinen tai pariton luku. Aina kun pelaaja häviää pelikierroksen, hän tuplaa panoksensa.

Kun pelaaja taas voittaa, panos pysyy samana kuin edellisellä kierroksella. Kyseessä on progressiivinen pelitapa, joka toimii vain kylmähermoisille.

Anti-Martingale

Klassiseen Martingale-strategiaan liittyvä Reverse Martingale eli Anti-Martingale on myös tunnetuimpia rulettistrategioita.

Martingalesta poiketen strategiassa pelaaja nostaa panoksiaan jokaisen voiton jälkeen, kun taas häviön jälkeen panos joko jätetään edellisen kierroksen tasolle tai sitä vähennetään.

Anti-Martingale, kuten myöskään perinteinen Martingale, eivät ole aloituspanoksen koon päättämiseen tarkoitettuja pelistrategioita.

Tarkoituksena on enemmänkin tehdä rulettipeliä varten peruskaava, jota pelaaja noudattaa riippuen siitä, kuinka edellisellä kierroksella kävi.

Martingale-strategiat eivät vaikuta rulettipelin voittamisen todennäköisyyteen, vaan kyseessä on ainoastaan panoskoon muuttuminen kierrosten välillä.

Anti-Martingalea voidaan pitää hyvin tavallisena tapana pelata rulettia ja muita kasinopelejä, sillä usein pelaajilla on tapana panostaa lisää silloin kun ollaan voittoputkessa ja häviöiden aikana taas vähentää panoksia.

Labouchère-strategia

Labouchère-strategia on hieman yksityiskohtaisempi ja monimutkaisempi strategia kuin Martingale-strategiat. Labouchèren ytimessä on omasta voittotavoitteesta muodostettava lukujono.

Jos esimerkiksi olet päättänyt, että haluat voittaa ruletista 200 euroa, jaat kyseisen voiton pienempiin lukuihin.

Jos olet halukas ottamaan isomman riskin, voit jakaa voiton esimerkiksi kymmeneen lukuun, tai jos toisaalta haluat pelata pidempään pienemmillä panoksilla, voit jakaa kyseisen summan esimerkiksi 20 eri lukuun.

Esimerkiksi kymmenellä luvulla lukujono voisi olla muotoa “20-10-10-5-10-5-20-5-5-10”. Lukujono on hyvä kirjoittaa itselle paperille ylös, jos vain mahdollista.

Kun ensimmäinen pelikierros alkaa, otat lukujonon ensimmäisen ja viimeisen luvun, joiden summa on kyseisen kierroksen panos. Annetussa esimerkissä ensimmäisen kierroksen panos olisi 30.

Jos voitat kierroksen, poista kyseiset kaksi numeroa omasta lukujonostasi. Jos taas häviät kierroksen, seuraavalla kierroksella pelipanos pysyy samana.

Fibonacci-strategia

Fibonacci-strategia, kuten arvata saattaa, perustuu Fibonacci-lukujonon hyödyntämiseen. Fibonacci on samalla tavalla niin sanotusti progressiivinen rulettistrategia, joita ovat myös Martingale-strategiat.

Fibonacci-lukujonon perusideana on, että lukujonon seuraava luku lasketaan kahden edellisen luvun summana. Käytännössä lukujono on loputon, ja sitä käytetään laajasti matemaattisten mallien laskennassa sekä fysiikassa, kemiassa, että muissa luonnontieteissä.

Rulettikierrosta varten ei ole tarpeen aloittaa lukujonoa ykkösestä, vaan voit itse päättää haluamasi alkupanoksen. Toki jos haluat pelata enemmän kuin muutaman kierroksen, kannattaa panostaminen aloittaa suhteellisen pienellä summalla.

Kun häviät pelikierroksen, nosta panosta Fibonacci-lukujonon määräämällä tavalla, ja kun taas voitat, laske panosta lukujonossa kaksi lukua taaksepäin.

Martingale-strategioihin verrattuna Fibonacci ei kuitenkaan ole niin riskipitoinen, joten se perustuu myös aloittaville rulettiharrastajille tai sellaisille, joiden pelikassa ei vielä kestä pitkiä tappioputkia.

D’Alembert-strategia

D’Alembert-strategia, jonka nimi kuulostaa hieman sinihomejuustomerkiltä, on klassisista rulettistrategioista ehkä kaikista yksinkertaisin.

Tässä rulettistrategiassa ei vaadita nimittäin yhtä aggressiivista panostamista tai suurta pelikassaa isojen tappioiden kestämiseksi.

Sen sijaan D´Alembert-strategian käyttö vaatii hieman matematiikkaa ja oman panoksen tai muun yksikön, jonka perusteella panostus tapahtuu.

Yksikköpanos voi olla esimerkiksi yksittäinen pelimerkki tai rahamäärä, kunhan se ei ole liian iso. Tarkoituksena tässä strategiassa on panostaa monia yksikköpanoksia kerralla, joten suurilla panoksella pelikierroksien määrä voi loppua lyhyeen.

Kuten Martingale-strategiassa, tarkoituksena on nostaa oman panoksen määrää pikku hiljaa aina hävittyjen kierroksien jälkeen, kun taas voitettujen kierrosten jälkeen panosta aina hieman lasketaan.

Pelaaminen aloitetaan yhdellä yksikköpanoksella, ja tämän jälkeen panoksen koko kasvaa aina voittojen tai häviöiden suhteessa.


Millainen strategia sopii minulle parhaiten?

Strategian valinta ruletissa riippuu omasta pelityylistäsi ja siitä, kuinka paljon haluat ottaa riskiä. Huimapäiselle pelaajalle, joka on tottunut esimerkiksi panostamaan isommin muissakin peleissä, toimii vahva pelistrategia.

Tällaisissa strategioissa panosten määrät kasvavat progressiivisesti riippumatta siitä, kuinka monta kierrosta ollaan oltu häviöllä ennen nykyistä kierrosta.

Kovan riskiluokan pelaajille sopivat siis strategioiksi hyvin esimerkiksi Martingale tai Anti-Martingale. Tällaisten strategioiden suurin ongelma on, että isot tappiot saattavat nopeasti kuitata todella suuren osan pelikassasta.

Jos pelaaja esimerkiksi häviää viisi kierrosta putkeen, on tässä ajassa oman pelipanoksen koko jo moninkertaistunut.

Progressiivisten voittojen lisäksi progressiivisuus tuo myös mahdollisesti isompia häviöitä. Jos taas olet enemmän tilastojen ja matematiikan parissa viihtyvä peluri, kannattaa kokeilla suhteellisen turvallista, mutta viihdyttävää Fibonaccia.

Fibonacciin pääset helposti muutaman kierroksen jälkeen kiinni. Myös Labouchère-strategia on perinteiselle rulettiharrastajalle kokeilemisen arvoinen strategia, mutta sen ongelma on käytännöllisyys.

Labouchère-strategia vaatii lähes poikkeuksetta kynää ja paperia, joten tavallisten kasinojen sijaan se toiminee parhaiten juuri nettikasinoilla.

D’Alembert-strategia on yksi suositeltavimmista strategioista erityisesti rulettipelaajille, joilla ei ole hirveästi kokemusta.


Voiko strategioiden avulla voittaa enemmän?

Rulettipelit ja muut tasapeliin perustuvat uhkapelit, joissa on käytännössä vain kaksi eri lopputulemaa, ovat odotusarvoltaan lähtökohtaisesti tasapuolisia. Koska ruletti perustuu täysin sattumaan, ei erilaisella rulettistrategialla lähtökohtaisesti ole merkitystä suoraan yksittäisen kierroksen voittotodennäköisyyteen.

Merkitystä ei myöskään ole sillä, mitä edellisellä kierroksella on tapahtunut. Tämä erottaa ruletin esimerkiksi tunnetuimmista korttipeleistä, kuten pokerista tai blackjackistä.

Lisäksi, ruletissa tulee huomioida talon etu eli erityisesti se, että nollan sattuessa pelaaja häviää ja kasino voittaa. Näin ollen esimerkiksi Martingale-strategiat eivät voi lisätä yksittäisten kierrosten voittotodennäköisyyttä.

Varmin tapa voittaa enemmän on valita nettikasinon versioista se, joissa talon etu on kaikista pienin. Kuitenkin yksittäisten kierrosten sijaan perinteisten rulettistrategioiden tarkoituksena on toimia ohjenuorana pelaajalle eri pelikierrosten välillä.

Koska ruletti kuumentaa ja kylmentää tunteita helposti voittojen ja häviöiden kautta, on tärkeää, että pelaaja ei aloita ensimmäisenä tyhjentämään pelikassaansa heti, kun yksi huono kierros sattuu kohdalle.

Pelistrategialla sinulle syntyy hyvä tuntuma rulettiin ja oma tapa pelata peliä, oli kyseessä sitten isompi voitto tai häviö. Näin ollen rulettistrategia auttaa sinua panostamaan paremmin ja pelaamaan pidemmälle.


Martingale strategia

Pelaajat ovat kautta aikojen paitsi viihtyneet ja viettäneet aikaa pelien äärellä, myös koittaneet löytää keinoja niiden päihittämiseksi. Taitopeleissä se on järkeenkäypää, mutta myös niin sanottujen tuuripelien kohdalla on etsitty ja etsitään yhä strategioita sekä taktiikoita, joilla talon edun voisi siirtää pelaajalle. Oikean strategian löytämällä voisi pelaamisesta tehdä pitkässä juoksussa varmasti voitollista. Voiko martingaali (engl. martingale), ruletin strategioiden kruununjalokivi, mahdollisesti olla sellainen?

Teoriassa varma strategia rulettiin

Martingaalin kauneus ja suosio perustuu sen yksinkertaiseen perusideaan, jonka kuka tahansa ymmärtää vain hetken perehtymisellä. Se ei vaadi teknistä taitoa – eikä toisaalta hämäriä toimia – kuten vaikkapa korttien laskeminen blackjack-pöydässä. Kyseessä on panostusstrategia, jossa kaiken lisäksi riittää todella yksinkertainen matematiikka, eli edes panostustaulukoita ei tarvitse kantaa mukana tai opetella ulkoa. Lue seuraavista kappaleista, mikä on martingaalijärjestelmä ruletissa sekä mitkä ovat sen hyvät ja huonot puolet pelaajalle.

Mihin martingaalistrategian teho perustuu?

Martingale-strategiassa hyödynnetään ruletin useita mahdollisuuksia 1:1 palauttaviin vetoihin, joissa panos joko menetetään tai tuplataan. Sellaisia ovat panostaminen mustalle tai punaiselle värille, parillisille tai parittomille numeroille ja lukuryhmille 1-18 tai 19-36. Panostaessa kuvaan astuu äärimmäisen simppeli matematiikka: pelaaja panostaa yhden panostusyksikön (esimerkiksi kymmenen euroa) vaikkapa punaiselle ja tuplaa panoksen niin kauan, kun veto menee väärin. Meni veto väärin kuinka monta kertaa tahansa, on hän lopulta yhden alkuperäisen panostusyksikön verran voitolla.

Kuvitellaan, että pelaaja panostaa edellä esitetyn esimerkin mukaisesti punaiselle värille kymmenen euroa. Jos kuula pyörähtääkin mustalle numerolle, pelaaja tuplaa panoksen seuraavalle kierrokselle eli panostaa sillä kerralla 20 euroa. Jos veto menee taas väärin, hän panostaa 40 euroa eli taas tuplaten edelliseen panokseen nähden. Jossain vaiheessa veto osuu, ja silloin pelaaja on alkuperäisen kymmenen euron panoksen verran voitolla. Laske vaikka ruutupaperille – tämä toimii kuinka monen väärin menneen vedon jälkeen tahansa.

Martingale-järjestelmän ongelmat

Kun ruletin martingaalisysteemin oveluuden on ensi kertaa oivaltanut, se tuntuu niin idioottivarmalta, että sitä tekee mieli kokeilla – ja miksipä ei kokeilisi. Muutamia asioita kannattaa kuitenkin ottaa huomioon. Martingale-järjestelmää käytettäessäkin tarvitaan kylmäpäisyyttä, ja niin ei olisi, jos kyseessä olisivat aidosti varmat voitot. Ongelmaksi koituu nimittäin ennen kaikkea se, että pelaajan varallisuus ei ole rajaton, ja jossain kohdassa panostuskassa saattaa hyvinkin loppua kesken, vaikka sitä ei aluksi uskoisi.

Martingaalistrategialla pelatessa on muistettava se, että jossain vaiheessa pitkäkin tappioputki tulee vastaan, ja silloin eksponentiaalisesti kasvavaa panosta olisi vastaavasti kasvatettava varsin suureksi. Strategia ei toimi, jos panosta pienentää rahojen loppuessa tai pupun tullessa pöksyyn. Muistathan, että se, että musta on tullut kymmenen kertaa putkeen, ei vähennä todennäköisyyttä sille, että seuraavallakin kierroksella tulee musta. Kasinoilla on myös käytössään panoskatot, joten jossain vaiheessa pelaaja ei välttämättä voi jatkaa panostamista, vaikka haluaisi.

Martingalen matematiikkaa

Martingalen matemaattinen puoli on yksinkertainen. Käytännön kannalta siinä on huomioitavaa se, kuinka panos kasvaa eksponentiaalisesti. Jos aloituspanos olisi siis edellä mainitun esimerkin suuruinen, kymmenen euroa, pitäisi esimerkiksi jo neljän tappiokierroksen jälkeen panostaa 160 euroa, ja vaivaisen neljän tappion putken pelaaja kohtaisi systemaattisesti pelatessaan varsin pian. Esimerkiksi seitsemän tappion putken todennäköisyys on prosentin luokkaa, joten sekin tulisi vastaan ennen pitkää: kahdeksannella kierroksella tulisi jo vain euron aloituspanoksella panostaa 64 euroa.

Jos olet matemaattinen ajattelija, voidaan martingaalin teho kääntää vielä simppeliksi kaavaksikin. Olkoon ensimmäinen panos 1, ja voittoa edeltää “n” määrä tappiollisia kierroksia. Siinä tapauksessa tappioiden summa on 1+2+4+…+2^(n-1)=2^n-1. Voitollisen kierroksen panos on aina 2^n, jolloin voitoksi saadaan 2^n-(2^n-1)=1. Pelaaja ei yksinkertaisesti voi jäädä tappiolle, jos taktiikkaa vaan pääsisi noudattamaan orjallisesti ilman rahojen loppumista, panoskaton tulemista tielle tai – pahimmassa tapauksessa – pelaajan lentämistä ulos kasinolta.

Voiko martingaalijärjestelmällä rikastua?

Martingale-järjestelmän ongelmat -kappaleessa osoitettujen heikkojen kohtien vuoksi martingaalistrategia on voittava vain teoriassa. Sekin on jo riittävän kiehtovaa saadakseen pelaajan lapsenomaisen innostuneeksi, mutta valitettavasti myös käytännön pitäisi olla pelaajan puolella. Martingale voi siis toimia tietyn aikaa, mutta lopulta vastaan tulee tappioputki, joka nujertaa joko pelaajan pelikassan tai kohtaa kasinon panoskaton. On huomionarvoista, että periaatteessa kasino voi valita asiakkaansa ja myös kieltäytyä tarjoamasta peliä, vaikka strategia sinällään laillinen ja sääntöjenmukainen onkin.

Niinpä edes martingale, rulettistrategioiden klassikko, ei kokonaan voi siirtää talon etua pelaajalle. Tällä taktiikalla voi pelailla ja toivoa, ettei kohdalle osu kovinkaan pitkiä tappioputkia, mutta silloin palataan tuuripelien onniperusteisuuteen, johon strategiaa käyttävä ei haluaisi voittojensa perustuvan. Yksi apu on myös aloituspanoksen pitäminen riittävän alhaisena, mieluiten minimipanoksen suuruisena, mutta se kysyy pelaajalta pitkäjänteisyyttä ja hermoja. Lopulta riittävän pitkä tappioputki voi silti tulla eteen ja tarpeeksi pitkällä aikavälillä tuleekin.


Anti-Martingale strategia

Rulettia on pelattu jo useamman vuosisadan ajan. Pelaajat ovat koko ruletin historian ajan pyrkineet kehittämään pettämättömiä strategioita voittojen maksimoimiseksi. Vaikka kasinoruletti pohjimmiltaan perustuukin pelaajan tuuriin, erilaiset strategiat tekevät pelaamisesta viihdyttävämpää. Usein saattaa tuntua, ettei onnenpelissä strategioilla voi vaikuttaa omiin voittomahdollisuuksiinsa. Ne ovat silti pelitaktiikoita, joiden avulla myös voittojen kasvattaminen voi olla pelaajalle helpompi saavuttaa. Anti-martingale on yksi suosituimmista pelistrategioista, ja tämä artikkeli paljastaa, miten pääset siitä perille.

Mikä on anti-martingale-strategia?

Martingale-strategia on ruletin pelaajien keskuudessa ehdottomasti suosituin pelistrategia. Siinä pelaaja tuplaa panoksensa jokaisen tappion jälkeen. Anti-martingale-järjestelmä sen sijaan on nimensä mukaisesti täysin päinvastainen pelitaktiikka. Se on siis panostusstrategia, jossa pelaaja korottaa panostaan jokaisen voiton jälkeen ja pienentää panostaan jokaisen tappion jälkeen. Anti-martingale-strategia perustuu oletukseen, että ruletissa tulee sekä voitto- että tappioputkia, joita sitten käytetään hyväksi voittojen kasvattamiseksi ja tappioiden minimoimiseksi. Kukapa ei olisi kokenut voitto- tai tappioputkea?

Anti-martingalen ominaisuudet

Anti-martingale-järjestelmän ehdottomasti merkittävin hyöty on se, ettei ruletin pelaaja voi hävitä kerralla suuria summia. Tämän vuoksi aloituskassankaan ei tarvitse olla kovinkaan suuri toisin kuin martingaalistrategiassa. Anti-martingale-strategia on loistava pelitaktiikka aloittelijalle, jolla ei vielä ole paljoa kokemusta ruletin pelaamisesta! Tämä ruletti strategia on suhteellisen turvallinen pelitaktiikka ja yksinkertainen omaksua. Sitä kannattaakin kokeilla, mikäli uskoo voitto- ja tappioputkiin ja haluaa tehdä ruletin pelaamisesta hieman jännittävämpää ja viihdyttävämpää!

Vaikka tappiot ovatkin rahallisesti pieniä anti-martingalessa, pelaajan tulee valmistautua suureen määrään tappioita. Koska rulettipyörässä on mukana vihreä nolla, todennäköisyydet voittaa eivät koskaan ole täysin pelaajan puolella. Mahdollisuudet voittoon ovat entistä pienemmät amerikkalaisessa ruletissa, jossa vihreitä nollia on kaksi. Lisäksi yksikin häviö voittoputken aikana nollaa kaikki pelaajan voitot kerralla. Vaikka sanotaankin, että anti-martingale-strategiassa pelataan kasinon rahoilla, harmittaa jokaista pelaajaa varmasti se, kun voittoputken hedelmistä ei pääse nauttimaan.

Kuinka pelata oikein anti-martingalella?

Anti-martingale-järjestelmän avulla pelaaminen on melko helppoa. Pelin alkaessa pelaaja asettaa rulettipöytään valitsemansa suuruisen panoksen. Voiton osuessa kohdalle alkuperäinen panos ja voitto jätetään pöytään. Panoksen ja voiton voi joko jättää aiemmalle paikalleen tai siirtää pöydässä toiseen numerolokeroon. Syy tähän on se, että tällä tavoin pelaaja kasvattaa alkuperäisen panoksensa summaa saamansa voiton verran. Mikäli tappio sen sijaan osuu kohdalle, pelaaja aloittaa järjestelmän uudelleen panostamalla pienimmän mahdollisen summan uudelleen.

Anti-martingale-strategia on perusperiaatteiltaan yksinkertainen, mutta siitä on olemassa myös erilaisia variaatioita. Anti-martingalen jännittävimmät versiot mahdollistavat pelaamisen isommalla riskillä, jolloin suuren voiton todennäköisyys on pienempi, mutta mahdollinen voittopotti suurempi. Tällainen versio on grand martingale, joka sopii vain erittäin rohkeille ja riskejä ottaville pelaajille. Maltillisemmat pelaajat voivat pelata pienemmällä riskillä, jolloin voittopotti ei välttämättä kasva yhtä vauhdikkaasti, mutta toisaalta ei ole pelkoa kaiken menettämisestä.

Anti-martingalen hyvät puolet

Yksi Anti-martingale-strategian hyvistä puolista on ehdottomasti se, että järjestelmä on erittäin yksinkertainen ja siksi helppo oppia. Jopa kokematon ruletin pelaaja ymmärtää nopeasti strategian perusperiaatteet ja oppii helposti käyttämään sitä itse pelissä. Anti-martingale-strategian käyttäminen pitää myös panokset maltillisena päinvastoin kuin sen käänteiseksi sanotulla versiolla eli martingale-strategialla. Panoksien maltillisena pysyminen tarkoittaa häviöputken kohdalle osuessa pienempiä häviöitä, mutta toisaalta häviöputket ovat myös todennäköisempiä kuin martingale-strategiassa.

Häviöiden sattuessa kohdalle pelaaja ei siis häviä yhtä paljon kuin useiden muiden strategioiden kohdalla häviäisi. Strategian käyttäminen nimittäin varmistaa, ettei koskaan panosta enempää kuin neljä kertaa halutun pohjapanoksen suuruisen summan. Anti-martingale-strategian hyviin puoliin lukeutuu myös se, että pelissä ei koskaan oteta valtavia riskejä, sillä häviöiden tullessa kassa pienenee hitaasti. Hyviin puoliin kuuluvat myös pelin voittoputket, joiden aikana voittoja ropisee tilille – ja juuri sehän on pelaajan tavoite rulettia pelatessa.

Anti-martingalen huonot puolet

Strategia perustuu osiltaan siihen, että on olemassa voitto- ja tappioputkia. Niitä tuleekin vastaan strategiaa käyttäessä, mutta on hyvä muistaa, että rulettia pelatessa ruletin jokainen kierros on edellisestä ja ylipäätään kaikista edellisistä kierroksista riippumaton. Täysin varmaa voittoputkea ja voittoa ei siis voi ennustaa. Anti-martingale-strategia ei kuulu riskialttiimpien rulettistrategioiden joukkoon, mutta toisaalta sen voitotkaan eivät kuulu suurimpiin mahdollisiin – ne ovat melko pienehköjä moniin muihin verrattuna.

Kyseiseen rulettistrategiaan kuuluu voittoputkien ohella tietenkin myös häviöputkia – joka on yksi järjestelmän huonoista puolista. Toisaalta häviöputket – vaikka ikäviä ovatkin – eivät tuota anti-martingale-strategiassa suuria taloudellisia vahinkoja strategian vähäriskisyyden ansiosta. Strategian huono puoli on myös, kuten useiden strategioiden kohdalla, että se ei voittoputkistaan huolimatta ole mikään varma keino tienata voittoja ja tämä strategia ei ole minkään muunkaan rulettistrategian ohella pystynyt kumoamaan rulettipöydässä hallitsevaa talon etua.


Labouchère-strategia

Rulettipöytä kuuluu miltei jokaisen kasinon vakiokalustoon. Satoja vuosia vanhan pelin kauneus piilee sen yksinkertaisuudessa ja pelaajan kannalta myös korkeassa palautusprosentissa eli RTP:ssä, joka on tyypillisesti kasinoiden huippua. Matematiikka pelin taustalla on yksinkertaista, mutta silti tai juuri siksi se on kiehtonut matemaatikoita, liikemiehiä ja ammattipelaajia yhtä pitkään kuin rulettia on pelattu. He ovat koittaneet löytää parhaat voittostrategiat rulettiin, aivan kuten englantilainen poliitikko ja journalisti Henry Labouchère.

Henry Labouchèren kädenjälki rulettiin

Henry Labouchère oli englantilainen, eläkkeellä Italiaan muuttanut poliitikko ja journalisti, jota pelit kiinnostivat suuresti. 1800-luvun jälkipuoliskolla hän kehitteli oman rulettistrategiansa, joka tunnetaan tänäkin päivänä nimellä Labouchère-strategia. Ruletti oli hänen suosikkipelinsä, vaikka mies oli myös kova vedonlyöjä ja muiden pelien pelaaja. Kuten kaikki ruletti strategiat, on Labouchère-järjestelmäkin panostustaktiikka, sillä ruletissa pelaaja ei voi juuri pelin kulkuun muuten vaikuttaa, vaan krupieeri, kuula ja rulla hoitavat sen puolen.

Miten Labouchèren strategia toimii?

Labouchère-strategia on asteen joitakin muita rulettiin kehitettyjä panostusstrategioita monimutkaisempi, mutta ei niin vaikea, etteikö kuka tahansa voisi sisäistää sitä. Strategia perustuu ennalta määritettyyn lukujonoon, joka voi erikoista kyllä sisältää mitkä luvut tahansa ja olla minkä pituinen tahansa. Otetaan esimerkiksi lukujono 3-2-4-2-3. Pelaajan tehtävä on panostaa joka kierrokselle aina jonon ensimmäisen ja viimeisen luvun summa. Jos pelaaja voittaa, hän poistaa luvut jonosta, jos häviää, hän lisää hävityn summan jonon loppuun.

Päämääränä on saada lukujono häivytettyä, jonka jälkeen hänen pelikassansa olisi kasvanut alkuperäisen lukujonon yhteenlasketulla summalla, joka esimerkissä olisi 14 panosyksikköä (esimerkiksi euroa). Käytännössä strategia sopii siis martingaalistrategian tapaan ehdottomasti parhaiten 1:1-panostuskohteisiin, kuten väreihin musta ja punainen, joissa panos joko menetetään tai tuplataan. Mitä hyötyä tästä kaikesta sitten on? Panostusstrategian nerokkaan matematiikan vuoksi pelaajan tarvitsee voittaa vain 33 % + 2 pelatuista kierroksista, vaikka voiton todennäköisyys on lähes 50 %.

Labouchèren hyvät puolet

Labouchère-strategiassa kiehtovinta on se, että se vaatii voitolle pääsemiseksi vähemmän voittavia kierroksia kuin niitä todennäköisyyksien valossa on tulossa, mikä kuulostaa uskomattomalta. Se on osoitus siitä, että Henry Labouchère on oikeasti miettinyt matematiikkaa pelien taustalla varsin paljon pelatessaan ajankuluksi ja viihdykkeeksi aikoinaan 1800-luvun Englannissa. Samalla “veivaaminen” panosten välillä tarkoittaa myös sitä, että riskinhallinta on tällä strategialla tehty helpoksi, kunhan tappioputki ei kasva liian pitkäksi – mikä on tietysti riskinä kaikissa panostusstrategioissa.

Tämä panostusstrategia on hyvin muokattavissa, toisin kuin ehkä liiankin suoraviivaiset tuplausstrategiat kuten martingale ja anti-martingale. Alun lukujonoa hienosäätämällä voi valita, haluaako tavoitella pienehköjä voittoja pienellä riskillä vai sittenkin kurkottaa korkeammalle. Labouchère sopii hienosti kärsivälliselle pelaajalle, joka haluaa analysoida pelin yksinkertaisen kaunista matematiikkaa ja nauttia samalla “pelin päällä” olemisesta. Vaikka tällä taktiikalla ei sentään voida vaikuttaa onnettaren oikkuihin, on Labouchère varsin järjestelmällinen tapa pelata rulettia.

Labouchèren heikot kohdat

Jos olet lukenut tähän asti uskoen, että olet osunut kultasuoneen, on nyt ehkä aika tuottaa pieni pettymys. Niin nerokas kuin Labouchèren idea onkin, ei sekään ole varma keino rikastua. Syy tähän on se, että liian pitkä tappioputki tappaa tämänkin strategian. Et ehkä usko, että esimerkiksi 15 tappion putki tulisi, mutta se voi koittaa, ja silloin joko pelaajan kassa tai kasinon panoskatto tulevat vastaan.

Toinen haaste liittyy käytäntöön. Näitä lukujonoja on miltei mahdoton pyöritellä pelkästään päässään, vaikka olisi eteväkin päässälaskija, ja siksi muistiinpanovälineet ovat ehdottomat Labouchèrea käyttäessä. Toisaalta tämän takia strategia sopii erityisen hyvin kokeiltavaksi nettikasinolla, ja miksei myös live-tilanteessa, kunhan mukana on kynä ja paperia tai vaikkapa puhelin. Lukujen kanssa saa olla tarkkana, sillä pienikin virhe voi vesittää koko jalon ajatuksen, jolloin tulos ei ole toivotunlainen.

Mitä strategialta voi odottaa?

Labouchèrelta voi odottaa melko todennäköistä voittoa, kunhan kohdalle ei juuri siinä sessiossa osu valtavan pitkä tappioputki. Tämänkin panostustaktiikan kohdalla joutuu siis luottamaan onnettareen sen verran, että tämä ei heitä kapuloita rattaisiin aivan liiaksi. Odotuksiin voi myös itse vaikuttaa miettimällä lukujonon pituuden ja lukujen suuruuden ennakkoon tarkoin ja esimerkiksi kokeilemalla erityyppisiä skenaarioita ensin kirjaamalla niitä ylös. Kaiken kaikkiaan valmistautuminen ja opetteleminen on tärkeää Labouchèressa.

Tähän panostusstrategiaan liittyy myös “riski”, joka ei ole taloudellinen: jos pelit junnaavat juuri sopivasti, voi pelaaja joutua pyörimään saman lukujonon kimpussa pitkään, ja pelistä voi suoraan sanottuna tulla hetkellisesti tylsää. Siinä vaiheessa on tärkeä miettiä, miten jatkaa, eikä heittää turhautuneena suin päin koko kassaa yhteen kierrokseen. Kaiken kaikkiaan Labouchère sopii parhaiten analyyttiselle pelaajalle, joka nauttii ennustettavasti – joskin paikoittain varsin nopeastikin – etenevästä pelitahdista.


Fibonacci-strategia

Kaikki rahapelit perustuvat joiltain osin tuuriin, mutta erityisesti kortti- ja pöytäpeleissä pelaaja pääsee aktiivisemmin osallistumaan pelitilanteeseen ja sitä kautta potentiaalisesti vaikuttamaan tulokseen. Kautta aikain pelaajat ovatkin yrittäneet löytää mahdollisimman korkeita voittoja tuovia malleja peleihin, niin sanottuja pelistrategioita. Vuosien saatossa niistä parhaiten toimivat ovat vakiintuneet ja säilyneet myös tämän päivän pelaajien käytössä. Yksi tunnetuimmista ja suosituimmista pelistrategioista on Fibonacci, joka liitetään erityisesti rulettiin.

Mikä on Fibonacci-strategia?

Fibonacci-strategia ruletissa perustuu lukusarjaan, jonka suurin osa suomalaisista tuntevat, joskaan eivät välttämättä tunne sen nimitystä: Fibonaccin lukusarjaan. Kyseessä on yksinkertainen lukujono, jossa lukua edeltävät kaksi numeroa muodostavat aina seuraavan luvun summan. Lukujonon ensimmäinen numero on nolla, jota seuraa yksi. Näin ollen seuraava luku on jälleen yksi, ja tämän jälkeen tulee kaksi. Tästä eteenpäin lukujono jatkuu seuraavasti: 2, 3, 5, 8, 13 ja niin edelleen. Sarjaa voitaisiin jatkaa loputtomiin.

Mistä se juontaa juurensa?

Fibonaccin numerosarja on kehitetty alun perin 1100-luvun Italiassa. Italialainen matemaatikko Leonardo Fibonacci, joka tuli tunnetuksi muu muassa arabialaisten numeroiden laajemmasta levityksestä Euroopassa, ei kehittänyt lukujonoa ruletin pelaamista varten, vaan sen alkuperäinen tarkoitus oli täysin toisenlainen. Lukujonossa kaksi peräkkäistä numeroa muodostavat suhteen, joka lähenee kultaista leikkausta. Fibonaccin lukujonoa voitiin käyttää esimerkiksi selittämään tiettyjä luonnossa tapahtuvia ilmiöitä. Sen toteutumista luonnossa voidaan ihailla esimerkiksi niinkin tutussa asiassa kuin puutarhasta löytyvissä päivänkakkaroissa.

Lahjakas ja käytännönläheinen matemaatikko itse käytti lukujonon selventämiseen esimerkkiä kaneista: kun kaksi kania lisääntyvät ja tekevät kaksi poikasta, ne lisääntyvät ja jatkavat poikueiden tekemistä – näin kanien määrä lisääntyy tasaisesti suhteessa edeltäjiensä lukumäärään. Fibonacci esitteli lukujononsa koko maailmalle vuonna 1202 kirjassaan “Liber abaci”, ja tuosta hetkestä alkaen se on kiehtonut tutkijoiden ja matemaatikoiden mieliä ympäri maailmaa – kaikessa yksinkertaisuudessaan sen logiikka on pettämätön ja nerokas.

Miten Fibonaccia käytetään ruletissa?

Miten tämä kaikki sitten liittyy ruletin pelaamiseen? Ruletti on peli, joka on vuosisatojen ajan kiehtonut erityisesti matemaatikkoja, sillä pelin kauneus piilee nimenomaan numeroissa. Fibonaccin lukujono on täydellinen kumppani matemaattiselle pelille ja työkalu sen strategioiden suunnitteluun. Lukujono tuodaan ruletin pariin panosten muodossa: lukujonoa käytetään, kun halutaan määritellä yksittäisen pelikierroksen panos tarkoituksena maksimoida mahdollisuudet voittoon. Mitä pidemmälle lukujonossa päästään, sitä paremmin strategia on purrut pelisession aikana.

Käytännössä seuraava panos asetetaan sen mukaisesti, onko kierros ollut voitokas vai tappiollinen. Jos pelaaja on voittanut kierroksella, panosta kuljetetaan lukujonolla kaksi pykälää taaksepäin. Mikäli taas pelaaja on hävinnyt kierroksella, sitä nostetaan yhden pykälän verran ylöspäin. Panoksen nostamista jatketaan, kunnes voiton kohdalle osuessa palataan taas lukujonossa alaspäin. Strategia on helppo toteuttaa, ja sitä voidaan soveltaa niin tasapanoksiin, yksittäisiin numeroihin kuin parillisiin ja parittomiin.

Miten Fibonacci vaikuttaa voittoihin?

Kuten mikään muukaan rulettiin liittyvä strategia, myöskään Fibonacci ei takaa pomminvarmoja voittoja. Se perustuu ideaan, jonka mukaan pitkällä aikavälillä pelattaessa voittojen ja tappioiden jakautuminen on 50 % kumpaisellekin vaihtoehdolle. Lukujonoa seuraamalla ja matemaattinen kaava huomioiden, teoreettisella tasolla voittojen suuruus tulee olemaan suurempi kuin tappioiden suuruus. On tietenkin huomioitava, että kyseessä on pitkälle aikavälille asettuva teoria – pelituokion aikana voi käydä niinkin, että pelikassa hupenee ennen kuin strategia toimii.

Fibonaccia käyttäen voittojen haaliminen on melko pitkäjänteistä puuhaa, sillä ne eivät kasva suurina hyppyinä. Tämä johtuu luonnollisesti siitä, että panosta pienennetään aina voiton osuessa kohdalle. Kyseessä onkin hyvin maltillinen tapa pelata, ja sen perusidea pohjaa siihen, että taaksepäin siirtyvien panosten avulla saadaan korvattua kahden edellisen tappion tuoma lovi. Menetelmä ei siis takaa voittoja, mutta se auttaa kassanhallinnassa sekä tuo pelaamiseen lisää mielenkiintoa.

Mikä on sopiva aloituspanos Fibonacci-strategiaan?

Strategia voi tuntua äkkiseltään turvalliselta vaihtoehdolta pelaamiseen, mutta sinun tulee kuitenkin muistaa, että onni ei perustu matematiikkaan. Tappioiden putki voi kestää pitkäänkin, joten jos olet valinnut tämän pelitaktiikan, olisi hyvä, että asetat panostamiselle ylärajan ennen pelipöytään astumista – periaatteessa kun panostamista voitaisiin jatkaa loputtomiin. Aloituspanoksen tason olisi hyvä olla sen verran matala, että se antaa reippaasti liikkumisvaraa yläsuuntaan, jos käy niin, että aloitat tappioputkella.

Sen olisi tietysti oltava myös sen verran suuri, että jos aloitat voittoputkella, voittojen summat eivät jäisi mitättömiksi. Ei ole olemassa yksittäistä absoluuttista totuutta aloituspanoksen suuruudelle, vaan se riippuu täysin pelaajan omasta budjetista –aloituspanoksen suuruus tulee säätää siihen sopivaksi. Suurilla panoksilla pelatessa panosten määrä voi kasvaa hyvinkin korkeaksi, jos tappioita osuu useampi peräkkäin, eli vaikka budjetti olisi korkea, ei aloituspanoksen kanssa kannata liioitella. Myös kasinon panoskatto tulee ottaa huomioon.


D´Alembert-strategia

Ruletti on yksinkertainen ja suosittu rahapeli, jonka juuret johtavat aina 1600-luvulle saakka. Pelin ideana on veikata, mihin kohtaan pelikuula rulettipyörällä pysähtyy. Pelikierroksen aluksi jokainen pelaaja asettaa oman panoksensa. Pöydältä löytyvät mustin ja punaisin värein merkityt numerot vastaavat rulettipyörän numeroita ja panostuskohteeksi voi valikoida tietyn värin, numeron tai niiden yhdistelmän. Rulettipeleistä löytyy useita eri variaatioita, joista yleisimmät ovat eurooppalainen ja amerikkalainen ruletti.

D´Alembert-strategia sai alkunsa 1700-luvulla

D´Alembert-strategian isänä pidetään ranskalaista kuuluisaa matemaatikkoa Jean le Rond d´Alembertia, joka tiettävästi kehitti strategian jo 1700-luvun loppupuolella. Strategia perustuu kehittäjänsä k